Spontaani vai harkitseva viestintätyyli?

Meillä kaikilla on omanlainen tapa viestiä.

Toiselle suullinen ja spontaani tapa on se luonnollinen tapa, jolloin henkilö kertoo omia ajatuksiaan enemmän (ääneen ajattelu selkeyttää ajatuksia) kuin kuuntelee. Tämä tyyli saattaa passivoida muita.

Edellisen tyylin vastakohta on kirjallinen ja asioita pelkistävä tyyli, jolloin henkilö kuuntelee enemmän kuin puhuu. Kirjoittaminen on hyvä väline kommunikoida. Kirjoittaessa hänellä on aikaa harkita mitä sanoa ja miten. Miinuspuolena reagointi voi olla hidasta esim. palaverissa.

Kumpi on tapa sopivampi tyyli sinulle? Mitä hyötyä tai haittaa vastakkaisissa tyyleissä on? Miten molemmat tyylit saadaan tehokkaasti käyttöön?

 Miten tulisi ottaa huomioon molemmat viestintätaipumukset? Spontaanin ja suullisen tavan luontaisesti kokeva tarvitsee keskustelua riittävästi asiasta. Pelkkä kirjallinen informaatio ei korvaa puhumista, koska asioiden käsittely puhumalla selkeyttää ajatuksia. Voi olla, että henkilö ei kunnolla jaksa lukea kirjallisia tiedotteita, koska informaatio ei jää muistiin lukemalla niin hyvin kuin kommunikoitaessa puhumalla.

Kirjallisen ja asioita pelkistävän tyylin omaava henkilö tarvitsee riittävästi informaatiota ja aikaa pohtia asioita rauhassa ennen kuin niitä käsitellään yhdessä, esimerkiksi palavereissa. Palavereissa uuden aiheen käsittely ilman ennakkotietoa voi olla hankalaa tämän tyypin omaavalle, ja se voi passivoida ei spontaania tyyppiä.

Työyhteisöissä kommunikointi voi aiheuttaa suuriakin väärinymmärryksiä ja haasteita. LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysillä ja valmennuksella voidaan parantaa vuorovaikutustaitoja työyhteisössä. Tarkoituksena ei ole löytää ihmisten heikkouksia, vaan löytää ne omat vahvuudet ja saada hyödynnettyä juuri niitä, esimerkiksi viestinnässä. Samalla ymmärretään myös itselle vieraan viestintätyylin hyvät puolet ja sudenkuopat.

#luontaisettaipumukset #kuopio #sawoquest